Nerosta oli tullut keisari vuonna 54 jKr, ja hänen kiinnostuksensa teatteriin ja ylellisyyteen sai hänet nimittämään hovimiehen nimeltä Petronius (praenomen luultavasti Titus tai mahdollisesti Gaius) Arbiter elegantiae-eli elegantituomarikseen. Tacitus kuvaili Petroniusta mieheksi, joka ”teki ylellisyydestä taidetta” ja ”joka vietti päivänsä nukkuen ja yönsä tehden töitä ja nauttien olostaan”, ja hän saneli keisarillisen hovin Muodin ja taiteen. Siellä hän sävelsi mestarityönsä, satiirisen ”The Satyriconin”, luultavasti vuonna 61 jKr. Nero oli kuitenkin oikukas, ja hänen suosionsa oli epävarma; kilpailijan mustasukkaisuus johti Petroniuksen kukistumiseen. Hän pakeni Cumaeen ennen kuin Neron kätyrit saivat hänet kiinni. Siellä hän kirjoitti täydellisen kuvauksen keisarin monista irstailuista ja rikoksista, viihdytti ystäviään ja rikkoi sinettisormuksensa, jottei sitä käytettäisi muiden vaarantamiseen. Petronius avasi sitten suonensa ja vuoti kuiviin vuonna 66 jKr. paeten Nerolta itsemurhan kautta. Hänen tunnetuin teoksensa ”The Satyricon” julkaistiin vasta vuonna 1664.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.